18.12.2001

Kanne Lappeenrannan käräjäoikeudessa

A lausui Y Oy:tä vastaan nostamassaan kanteessa, että hänen ja hänen puolisonsa omistama kommandiittiyhtiö oli toiminut kahden automerkin piirimyyjänä Lappeenrannassa. Vuoden 1995 aikana autojen maahantuoja oli purkanut piirimyyntisopimukset, mutta oli suostunut tekemään uuden piirimyyntisopimuksen A:n kanssa edellyttäen, että automyyntiä harjoittamaan perustettaisiin uusi yritys, jossa A:n puoliso ei olisi mukana. Tämän vuoksi syksyllä 1995 oli perustettu Å Oy, jonka A oli yksin omistanut. Å Oy oli alkanut myydä mainittuja kahta automerkkiä. Kommandiittiyhtiö oli saanut erään kolmannen automerkin myyntiedustuksen. Kun puolisot olivat alun perin omistaneet kommandiittiyhtiön puoliksi, omistussuhteet olivat Å Oy:n perustamisen myötä muuttuneet A:n eduksi, omistihan hän edelleen myös puolet kommandiittiyhtiöstä. Puolisot olivat halunneet muuttaa omistussuhteet vastaamaan tasapuolista alkuasetelmaa.

Auktorisoitu tilitoimisto Y Oy oli jo vuosien ajan hoitanut kommandiittiyhtiön kirjanpidon, verosuunnittelun ja muut vastaavat toimet. Puolisot olivat syyskuussa 1995 antaneet kommandiittiyhtiön omistusjärjestelyjen suunnittelun ja toteuttamisen Y Oy:n tehtäväksi. Toimeksianto oli annettu Y Oy:n vastaavana henkilönä toimineelle KLT-kirjanpitäjä ja HMT-tilintarkastaja X:lle, joka oli muutoinkin hoitanut kommandiittiyhtiön asioita Y Oy:n puolesta. Toimeksiannon perusteella oli laadittu ilmeisesti kaupparekisteriin tehtävää ilmoitusta varten 12.1.1996 päivätty asiakirja, jonka mukaan A oli myynyt ja luovuttanut yhtiöosuutensa kommandiittiyhtiössä puolisolleen. Y Oy:n sisaryhtiö Z Oy oli sittemmin laskuttanut toimenpiteistään kommandiittiyhtiötä.

Vuodelta 1996 vahvistetussa verotuksessa A:n katsottiin saaneen yhtiöosuuden luovutuksen johdosta luovutusvoittoa 847 275 markkaa, mitä vastaavaksi veroksi oli vahvistettu 237 237 markkaa. Veroseuraamus oli tullut A:lle täytenä yllätyksenä. Puolet kommandiittiyhtiön negatiivisesta omasta pääomasta oli verotuksessa otettu huomioon A:n luovutuksesta saamana voittona. A oli tehnyt veronhuojennushakemuksen, jossa hän oli pyytänyt veron poistamista tarjoutuen palauttamaan luovutussopimusta edeltäneen osakkuutensa kommandiittiyhtiössä. Verovirasto oli hylännyt hakemuksen.

Yhtiöjärjestely oli annettu yrityskonsultointia harjoittavan tilitoimiston hoidettavaksi luottaen sen asiantuntemukseen. Tilitoimisto ei kuitenkaan ollut selvittänyt järjestelyn aiheuttamaa verovaikutusta. Y Oy:n edustajien kanssa 13.11.1997 järjestetyssä tapaamisessa oli käynyt ilmi, että veroseuraamus oli ollut yllätys myös edellä mainitulle toimeksiannon vastaanottaneelle Y Oy:n edustaja X:lle. A:n vaadittua Y Oy:ltä kirjallisesti korvausta hänelle aiheutuneista vahingoista tämä oli kuitenkin kieltäytynyt korvaamasta vahinkoja.

Y Oy oli auktorisoitu tilitoimisto, jonka tuli suorittaa toimeksiannot huolellisesti ja asiantuntevasti voimassa olevaa lainsäädäntöä ja hyvää tilitoimistotapaa noudattaen. Sillä tuli lähtökohtaisesti olla varsin laajat tiedot verosäännöksistä. Y Oy:n olisi tämän vuoksi tullut ottaa huomioon yritysjärjestelyn veroseuraamukset ja informoida A:ta järjestelyyn mahdollisesti liittyvästä myyntivoittoverotuksesta. Tämän Y Oy oli laiminlyönyt. Yhtiöosuuden luovutukseen ei olisi lainkaan ryhdytty, mikäli siitä aiheutuva veroseuraamus olisi ollut tiedossa. Y Oy oli näin ollen aiheuttanut A:lle luovutusvoittoveron määräisen vahingon. Lisäksi A:lle oli aiheutunut vahinkoa veronlisäyksenä sekä veronhuojennushakemuksen laatimisesta ja asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneina kustannuksina.

A vaati, että Y Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi 244 574 markkaa viivästyskorkoineen.

Vastaus

Y Oy kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.

Kysymyksessä oli ollut vain tekninen toimeksianto, johon ei ollut sisältynyt konsultointia. Toimeksiannon sisältönä oli ollut kommandiittiyhtiön yhtiösopimuksen muuttaminen siten, että A luopui yhtiöosuudestaan ja että yhtiön toiminimi muutettiin. A ei ollut antanut toimeksiantoa henkilökohtaisesti, vaan kommandiittiyhtiön puolesta. Hän ei siten ollut ollut Y Oy:n sopijapuoli, eikä hänen ja Y Oy:n välille ollut syntynyt toimeksiantosopimusta.

Toimeksiannon suorittaminen nimenomaan kommandiittiyhtiön lukuun ilmeni siitä, että toimeksiannosta oli laskutettu kommandiittiyhtiötä, joka olikin maksanut laskun siitä reklamoimatta.

Toimeksianto oli täytetty virheettömästi ja toimeksiantajan ohjeiden mukaisesti. Y Oy:n ja kommandiittiyhtiön välisen kirjanpitopalveluja koskevan sopimuksen nimenomaisen ehdon mukaan yrityksen omistajan talous- ja veroasioiden hoito ei sisältynyt mainittuun sopimukseen. A ei ollut edes väittänyt, että sanotusta sopimusehdosta olisi kysymyksessä olevan toimeksiannon yhteydessä poikettu. Yhtiöosuudesta luopumisesta yhtiömiehelle mahdollisesti aiheutuvista veroseuraamuksista informoiminen oli näin ollen jäänyt Y Oy:n sopimusvelvoitteiden ulkopuolelle.

Tuloverolain säännösten mukaan luovutusvoitto realisoitui yhtiöosuuden luovutustilanteessa. A:lle aiheutunut veroseuraamus ei siten ollut ollut luovutustilanteessa vältettävissä. Lopputulos olisi ollut sama, vaikka luovutuksen suunnittelussa olisi käytetty verokonsulttia. A:lle ei näin ollen ollut aiheutunut mitään vahinkoa, vaan hänelle oli ainoastaan maksuunpantu vero siitä, mitä hän oli luovutusvoittona yhtiöstä itselleen edustanut. Vahingonkorvausvaatimus oli siten lakiin perustumaton.

Käräjäoikeuden tuomio 31.8.1999

Olisiko vero voitu välttää?

Luovutusvoittoveroa ei olisi maksuunpantu, jos A ei olisi luovuttanut yhtiöosuuttaan. Asiassa oli selvitetty, ettei A:lla ollut ollut mitään pakkoa luovuttaa yhtiöosuuttaan kommandiittiyhtiössä. Hän ei olisi veroseuraamuksesta tietoisena luovuttanut yhtiöosuuttaan. A:lle oli siten aiheutunut veroseuraamuksen suuruinen vahinko.

Y Oy:n vahingonkorvausvelvollisuus

Kysymys oli sopimusoikeudellisesta vahingonkorvausvelvollisuudesta. A oli näyttänyt toimeksiannon ja hänelle aiheutuneen vahingon. Y Oy ei ollut näyttänyt menetelleensä olosuhteiden edellyttämällä huolellisuudella toimeksiantoa täyttäessään. Vaikka toimeksiannossa ei varsinaisesti ollut ollut kysymys verosuunnittelusta, Y Oy:llä olisi ollut velvollisuus varoittaa A:ta yhtiöosuuden luovuttamisesta aiheutuvasta veroseuraamuksesta. Näin ollen Y Oy oli velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneen vahingon.

Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti Y Oy:n suorittamaan A:lle 244 574 markkaa viivästyskorkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Terhi Anttila.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 18.7.2000

Y Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui pääkäsittelyn toimitettuaan seuraavaa:

Toimeksiannon sisältö ja yhtiöjärjestelyjen peruste

A:n kertomuksesta ilmeni, että yhtiöosuuden luovutus oli ollut hänen ajatuksensa. A oli kesällä 1995 kysynyt käräjäoikeuden tuomiossa mainitulta Y Oy:n palveluksessa olleelta kirjanpitäjä X:ltä neuvoa siitä, miten luovutus käytännössä toteutetaan. Tämä oli A:n kertoman mukaan tällöin sanonut, että yhtiöosuuden luovutus oli yksinkertainen asia, joka järjestyisi tekemällä luovutuskirja. A ja hänen puolisonsa olivat tämän jälkeen keskustelleet asiasta ja päättäneet, että A luovuttaa yhtiöosuutensa silloisessa kommandiittiyhtiössä puolisolleen. Yhtiöosuuden luovuttaminen ei siten ollut tapahtunut mainitun Y Oy:n edustajan X:n esityksestä. Asiasta ei ollut käyty enempää neuvotteluja tuossa yhteydessä eikä myöskään myöhemmin samana syksynä varsinaisen toimeksiannon yhteydessä. Luovutuksen mahdollisia veroseuraamuksia ei ollut otettu puheeksi kummankaan osapuolen taholta. A ei ollut pyytänyt verotusta koskevia neuvoja, eikä Y Oy:n edustaja ollut niitä oma-aloitteisesti antanut. A ei ollut kertomuksessaan edes väittänyt, että toimeksianto olisi käsittänyt puolisoiden omistamien yhtiöiden yhtiöjärjestelyn konkreettisen suunnittelun ja toteuttamisen.

Y Oy:n vahingonkorvausvelvollisuus

Yhtiöosuuden luovutuskirjan laatimisessa oli ollut kysymys Y Oy:n ja kommandiittiyhtiön välisestä kirjanpitopalvelujen suorittamista koskevasta sopimuksesta erillisestä toimeksiannosta. Mainittu sopimus ei nimenomaisen ehtonsa mukaisesti ollut edes sisältänyt yrityksen omistajan talous- ja veroasioiden hoitoa. Sitä, ettei A:n toimeksianto ollut käsittänyt varsinaista konsultointia sen enempää verotukseen kuin muihinkaan yhtiöosuuden luovutukseen liittyvissä kysymyksissä, osoitti osaltaan sekin, ettei toimeksiannon hoitamisesta lähetetyssä laskussa ollut laskutettu konsultoinnista ja että toimeksiannon hoitamisesta oli peritty vain 800 markkaa Y Oy:n vuosilaskutuksen kommandiittiyhtiölle ollessa noin 150 000 markkaa.

Pelkästään se, että Y Oy:n toimialaan kuului muun muassa konsultointi verotusta koskevissa asioissa, ei ollut synnyttänyt sille velvollisuutta oma-aloitteisesti varoittaa A:ta yhtiöosuuden luovuttamisesta aiheutuvasta veroseuraamuksesta, kun luovutuksen ei ollut näytetty perustuneen Y Oy:n neuvoon tai sen kanssa käytyyn konsultaatioon ja koska toimeksiannon oli edellä selostetuilla perusteilla katsottava käsittäneen vain luovutuksen käytännön toteuttamisen. Se, että toimeksiannon Y Oy:ssä vastaanottanut henkilö oli veroseuraamuksen johdosta pidetyssä neuvottelutilaisuudessa myöntänyt veroseuraamuksen selvittämättä jättämisen olleen hänen virheensä ja Y Oy:n olevan siitä vastuussa, ei ollut perustanut Y Oy:lle vahingonkorvausvelvollisuutta väitetystä virheestä.

Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi kanteen ja vapautti Y Oy:n korvausvelvollisuudesta A:lle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Hoppu, Seppo Ikävalko (eri mieltä) ja Ulla Rantanen. Esittelijä Antero Väyrynen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Seppo Ikävalko oli muutoin samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö, mutta lausui Y Oy:n vahingonkorvausvelvollisuuden osalta seuraavaa:

Veroasioista ei ollut ollut puhetta A:n antaessa toimeksiannon Y Oy:n edustajalle. A oli autoalan yrittäjänä käyttänyt tilitoimiston palveluja, koska hänen tietämyksensä tili- ja veroasioissa ei ollut ollut riittävä yritystoiminnassa vastaantulevien ongelmien huomioon ottamiseen ja ratkaisemiseen. Y Oy:n toimenkuvaan kuului muun muassa konsultointi verotusta, yritysten perustamista ja kaupparekisteriä koskevissa asioissa. Y Oy:ltä voitiin sen toimenkuvaan kuuluvaa toimeksiantoa vastaanottaessaan edellyttää, että sillä oli tehtävän hoitamiseen kohtuudella vaadittava osaaminen ja valmius ottaa huomioon toimeksiantajan tavanomaiset edut. Tuloverolain säännösten merkitys yhtiöosuuden luovutuksessa oli ollut sellainen olennainen seikka, joka asiantuntijapalveluja maksua vastaan tarjoavan Y Oy:n oli tullut toimialaansa kuuluvan asiantuntemuksen perusteella tietää. Y Oy:n olisi toimeksiannon vastaanottaessaan tullut oma-aloitteisesti varoittaa A:ta yhtiöosuuden luovutukseen liittyvistä veroseuraamuksista.

A oli ilmoittanut, ettei hän olisi luovuttanut yhtiöosuuttaan, jos hän olisi tiennyt veroseuraamuksesta. A:n ilmoitusta ei ollut saatettu epätodennäköiseksi. Hänelle oli siten aiheutunut veroseuraamuksen suuruinen vahinko. Vahinko oli johtunut Y Oy:n laiminlyönnistä. Y Oy oli tämän vuoksi sopimussuhteita koskevien periaatteiden mukaisesti vastuussa vahingosta.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Ikävalko katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Perustelut

A on, sovittuaan puolisonsa kanssa siitä, että hän luovuttaa yhtiöosuutensa kommandiittiyhtiössä puolisolleen, vuoden 1995 loppupuolella antanut puhelimitse Y Oy:lle luovutukseen liittyneen toimeksiannon. Sen on ottanut vastaan tilitoimiston vastaavana henkilönä toiminut KLT-kirjanpitäjä ja HTM-tilintarkastaja X, jonka kanssa A on keskustellut aiotusta luovutuksesta jo saman vuoden kesällä kotonaan erään muun yhtiön asioiden yhteydessä.

Luovutuksen osapuolina ovat olleet A ja hänen puolisonsa, mutta ei kommandiittiyhtiö. Y Oy:n edustajan otettua toimeksiannon vastaan toimeksiantosopimus on syntynyt A:n ja Y Oy:n välille. Toimeksianto ei ole perustunut kommandiittiyhtiön ja Y Oy:n 12.1.1994 tekemään kirjanpitopalveluja koskevaan sopimukseen, eikä sanotun sopimuksen ehtoja siten voida soveltaa riidan kohteena olevaan toimeksiantoon.

Asiassa on alempien oikeuksien katsomin tavoin jäänyt näyttämättä, että yhtiöosuuden luovutus olisi liittynyt uuden piirimyyntisopimuksen aikaansaamiseen ja ollut siten sidoksissa muun muassa Å Oy:n perustamisen käsittäneeseen ulkopuolisen asiantuntijan suunnittelemaan yritysjärjestelyyn.

Korkeimmassa oikeudessa kuultujen A:n ja X:n kertomusten perusteella on selvitetty, että A:n Y Oy:lle antaman toimeksiannon sisältönä on ollut laatia asiakirjat, joilla A "irrotetaan" kommandiittiyhtiöstä. A ei ole itse tiennyt, mitä asiakirjoja tähän tarvittiin, vaan ne on määritelty toimeksiannon perusteella. Toimeksiantoa ei siten ole rajattu pelkästään yhtiösopimuksen muutoksen ja kaupparekisteri-ilmoituksen tekemiseen. X:n vastaanottaessa Y Oy:n edustajana toimeksiannon puhetta ei ole ollut siitä, olisiko yhtiöosuuden luovuttaminen verotuksellisesti tarkoituksenmukaista. Ratkaisevaa toimeksiannon sisällön arvioinnissa on se, mitä A ja X ovat sopineet. Sen sijaan toimeksiannon täyttämiseen tarvittavat asiakirjat laatinut Z Oy:n toimitusjohtaja on voinut olla siinä käsityksessä, että toimeksianto on käsittänyt pelkästään kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden luovutukseen liittyvistä käytännön toimenpiteistä huolehtimisen.

Tilitoimistopalvelujen ja verokonsultoinnin ammattimaisella tarjoajalla on asiantuntijana asiakkaisiinsa nähden toimeksiannon puitteissa laaja tiedonantovelvollisuus sellaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti asiakkaan etuihin. Toimeksiannon piiriin kuulumattomien neuvojen antaminen ei lähtökohtaisesti kuulu tämän velvollisuuden piiriin. Tiedonantovelvollisuus voi kuitenkin ulottua sellaisiin toimeksiannon ulkopuolelle jääviin merkityksellisiin seikkoihin, jotka asiantuntija toimeksiantoa täyttäessään havaitsee, jos hän ei voi olettaa asiakkaan niistä tietävän. Toimeksiannon kohteena olevasta oikeustoimesta aiheutuva veroseuraamus on tyypillisesti sellainen haitallinen seikka, johon asiantuntijan tulee kiinnittää asiakkaansa huomiota.

Y Oy:n ja kommandiittiyhtiön samoin kuin muidenkin A:n ja hänen puolisonsa yhtiöiden välillä on ollut vuodesta 1989 alkaen muun muassa kirjanpitopalveluja ja verosuunnittelua koskeva sopimussuhde, jossa X on toiminut Y Oy:n puolella yhteyshenkilönä. Tämän johdosta myös A:n ja Y Oy:n välillä on vallinnut luottamuksellinen suhde. Kommandiittiyhtiön kirjanpitäjänä Y Oy:n on täytynyt olla tietoinen siitä, että kommandiittiyhtiöstä oli tehty merkittävät määrät yksityisottoja. Y Oy:n on täytynyt olla asiantuntemuksensa perusteella tietoinen yhtiöosuuden luovutukseen sovellettavasta tuloverolain 46 §:n 4 momentin säännöksestä, jonka mukaan luovutuksesta saadun voiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään määrä, jolla yhtiömiehen yksityisotot olivat yhteensä ylittäneet hänen vuotuisten voitto-osuuksiensa ja yhtiöön tekemiensä sijoitusten yhteismäärän. Kysymys on yhtiöosuuden luovutukseen liittyvästä keskeisestä veroseuraamussäännöksestä. Tämän perusteella Y Oy:n olisi asiantuntijana toimeksiantoa täyttäessään pitänyt havaita, että toteutettavasta yhtiöosuuden luovutuksesta aiheutuu A:lle huomattava veroseuraamus. Toisaalta Y Oy ei ole voinut lähteä siitä, että A olisi tietoinen seuraamuksesta. Esitetystä selvityksestä ei ilmene sellaista seikkaa, jonka johdosta Y Oy:n olisi ollut perusteltua asiaa tarkistamatta olettaa, että aiottu luovutus joka tapauksessa toteutettaisiin veroseuraamuksista riippumatta. Edellä lausutun perusteella Y Oy:n olisi tullut varoittaa A:ta luovutuksesta aiheutuvista veroseuraamuksista siitäkin huolimatta, ettei toimeksiantoon ole kuulunut nimenomaisesti verokonsultointia. Näissä olosuhteissa ei merkitystä ole sillä, onko Y Oy tosiasiallisesti tiennyt yhtiöosuuden luovutuksen ehdot. Y Oy on laiminlyönyt velvollisuutensa varoittaa veroseuraamuksesta.

A on ilmoittanut, ettei hän olisi luovuttanut yhtiöosuuttaan puolisolleen, jos hän olisi ollut tietoinen veroseuraamuksesta. Niin kuin edellä on lausuttu, asiassa on jäänyt näyttämättä, että yhtiöosuuden luovutus olisi liittynyt A:n ja hänen puolisonsa tavoittelemaan piirimyyntisopimuksen uudelleen järjestämiseen. Muutoinkaan ei ole ilmennyt tai pääteltävissä, että luovutus olisi veroseuraamuksesta huolimatta joka tapauksessa tehty tai että kysymyksessä olevalla, saman perheen jäsenten välisellä yhtiöosuuden vastikkeettomalla luovutuksella kommandiittiyhtiössä, jonka oma pääoma on negatiivinen, olisi saavutettu etuja, jotka olisi otettava huomioon arvioitaessa vahingon syntymistä. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että nyt toteutunut veroseuraamus olisi luovutuksesta riippumatta joka tapauksessa aiheutunut.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lle on Y Oy:n laiminlyönnin johdosta aiheutunut luovutusvoittoveron eli 237 237 markan suuruinen vahinko, jonka se on velvollinen korvaamaan. Y Oy on niin ikään velvollinen korvaamaan A:lle Y Oy:n laiminlyönnin johdosta aiheutuneet, 21.1.1998 päivätystä laskusta ilmenevät yhteensä 7 337 markan määräiset kustannukset.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Käräjäoikeuden tuomion lopputulos jää noudatettavaksi. Y Oy on siten velvollinen suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 244 574 markkaa viivästyskorkoineen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Marja Räbinä.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Ratkaiseva merkitys asiassa on toimeksiannon sisällöllä. Tältä osin alemmat oikeudet ovat päätyneet sille kannalle, että kysymyksessä on ollut tilitoimistolle annettu erillinen toimeksianto hoitaa kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden luovutukseen liittyvät käytännön toimenpiteet, kuten kaupparekisteri-ilmoitus. Toimeksianto ei ole käsittänyt yrityksen omistajan taloussuunnittelua eikä verokonsultointia. Se oli nimenomaisella ehdolla rajattu tilitoimiston tehtävien ulkopuolelle myös kirjanpitopalvelusopimuksessa. Korkeimmassa oikeudessa järjestetty suullinen käsittely ei anna aihetta arvioida toimeksiannon laatua uudelleen. Kysymys on ollut käytännön notariaattitehtävästä, jonka osoittaa myös tehtävän hoitamisesta esitetty lasku.

Toimeksiannon vastaanottanut tilitoimiston edustaja on ollut tietoinen yrityksen harjoittaman liiketoiminnan uudelleenjärjestelyistä, joissa yritys oli käyttänyt asiantuntijana helsinkiläistä liikejuridiikkaan erikoistunutta asianajotoimistoa. Järjestelyt käsittivät muun muassa uuden osakeyhtiön perustamisen. Tätä taustaa vasten tilitoimiston edustaja, jonka kanssa ei ollut lainkaan keskusteltu kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden luovutuksen ehdoista eikä yksityiskohdista, on voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että verotuskysymykset oli selvitetty muualla.

Näissä olosuhteissa ei ole perusteita asettaa tilitoimistoa vastuuseen A:n maksettavaksi määrätystä verosta. Elinkeinonharjoittajalta edellytettävää normaalia huolellisuutta noudattaen A olisi välttänyt veron.

Korkeimman oikeuden enemmistön päädyttyä korvausvelvollisuuden tuomitsemiseen joudun ottamaan kantaa vahingon ja vahingonkorvauksen määrään. Asiassa on selvitetty, että yhtiöosuuden kaupasta aiheutunut luovutusvoittovero 237 237 markkaa on johtunut siitä, että luovutusvoitoksi on laskettu tuloverolain 46 §:n 4 momentin mukaisesti yhtiöosuutta vastaava osuus yhtiön negatiivisesta omasta pääomasta. Kysymys on ollut luovutustilanteessa maksuun tulevasta piilevästä verovelasta.

Veroa voidaan pitää korvattavana vahinkona, jos se olisi ollut vältettävissä toisin menetellen. Tässä tapauksessa veroa ei olisi määrätty, jos kauppaa ei olisi tehty. Korvausvelvollisuuden perustava syy-yhteys on siten olemassa edellyttäen, että kaupasta pidättäytyminen olisi ollut kyseisessä tilanteessa mahdollinen vaihtoehto. Tältä osin näyttö viittaa siihen, että kaupan tekeminen on ollut A:lle tärkeätä ja hänen etujensa mukaista, mutta ei ehkä välttämätöntä mihin hintaan hyvänsä.

Koko veron määrän katsominen korvattavaksi vahingoksi toisi A:lle perusteetonta etua. Hän saisi tilitoimiston kustannuksella toteutettua yhtiöosuuden kaupan ja vapautuisi toimintavaihtoehtoja rajoittaneesta piilevästä verovelasta. Päädyn eduntasoitusperiaatteen mukaisesti vähentämään A:n saaman edun vahingosta ja arvioin tilitoimiston korvausvelvollisuuden määräksi 100 000 markkaa.